Ympäristömme 2

Matti Heikinpojan kirjeitä 

____

Haminan Paijärvelläkin on nähtävää omatoimiretkeiljälle! Kylässä on mm. Natura-alue, josta on tulossa virallinen luonnonsuojelualue: https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=6724355.163000001&e=514846.3885&title=Natura-alue&desc=&zoom=12&layers=%5B%7B%22id%22%3A5%2C%22opacity%22%3A100%7D%2C%7B%22id%22%3A4%2C%22opacity%22%3A75%7D%2C%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D%5D 

Karttalinkin osoittamaan paikkaan löytää, kun kääntyy Paijärvellä idän suuntaan Onkamaalle. Vajaan kilometrin päästä kääntyy oikealla "Suonsivuntie", jonka kohdalla edellä oleva karttalinkki on. Natura-alueen rekisterinumero (kiinteistötunnuksen loppuosa) on 1 - 293. Alue ulottuu kartan mukaisesti Postinmäentien laidalta Ison Mäntyjärven eteläpäähän. Kun kävelee Suonsivuntietä karttalinkistä etelään, mäentöyrään alla vasemmalla on kaksi vanhaa nauriskuoppaa. Kuoppia on käytetty ennen 1900-lukua niiden alapuolella olleen naurismaan sadon säilyttämiseen (pelto on nyt metsittynyt). 

http://akp.nba.fi/wiki;nauriskuoppa MTT:n tutkija Hannu Ahokas on selvittänyt nauriin viljelyä ja sadon käyttöä: 

https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/www/Tietopaketit/Kasvigeenivarat/Seminaarit%20ja%20tapahtumat/Ahokas_nettiin_esitys_Jokioinen29-8-2013REDUS.pdf 

Nauris on hyvin vanha viljelykasvi Suomessa. Ahokas on löytänyt Elimäen Rahikkalasta kotitilansa mailta nauriin solukkoa, joka on ajoitettu aikaan 80 jKr. Nauriinviljely väistyi Suomessa perunan tieltä 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa. Nauriskuopat olivat aikansa huoltovarmuuskeskuksia. Kun vainoaikoina jouduttiin pakenemaan piilopirtille, nauriskuopista voi hakea turvallisesti ruokaa piilossa olijoille. Suunnilleen Suonsivuntien kohdalla noin 50 m Onkamaantien pohjoispuolella on komea "tapionpöytä", katkennut kuusi, joka ei ole ottanut uutta latvaa, vaan kasvanut eräänlaiseksi "sateenvarjokuuseksi". 

Ks. kuva ja... 

https://fi.wikipedia.org/wiki/Tapionp%C3%B6yt%C3%A4 Natura-alueeseen kuuluu toinenkin palsta: https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=6725479.962251131&e=517228.261627828&title=Natura-alue2&desc=&zoom=11&layers=%5B%7B%22id%22%3A5%2C%22opacity%22%3A100%7D%2C%7B%22id%22%3A4%2C%22opacity%22%3A75%7D%2C%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D%5D 

Ajo-ohje: Aja Suonsivuntien tienhaarasta vajaat 3 km Onkamaalle päin, sitten vasemmalle Niinijärventielle, jonka alussa oikealla palsta on. "Osoite" voisi olla Niinijärventie 1. 

Natura alueet ovat pääosin vanhaa kuusimetsää. Niillä on paljon tuulenkaatoja ja komeita sammalia. Metsä on mielestäni parhaimmillaan syksyn märillä ilmoilla ja talven alkaessa, kun ensilumi on kietonut maan pitsiharsoonsa. Omat mausteensa elämykseen tuovat sateiseen aikaan palstojen neljä metsäpuroa/noroa.

 

Terveisin Matti Heikinpoika

 ___________ 

Lisää retkikohteita Paijärven kylästä:

 

Kun tulet Paijärvelle, käänny vt 26:lta itään Onkamaalle päin eli tielle 14691. Noin puolen kilometrin päästä kääntyy oikealle tiepohja etelän eli Postinmäentien suuntaan. Vähän tuon kärrytien luoteispuolella karttalinkin osoittamassa paikassa on ollut aikoinaan pelto. Sen todistavat  metsässä olevat sarkaojat.

 

https://asiointi.maanmittauslaitos.fi/karttapaikka/?lang=fi&share=customMarker&n=6724459.788000001&e=514424.88850000006&title=Paraatipelto&desc=&zoom=11&layers=%5B%7B%22id%22%3A2%2C%22opacity%22%3A100%7D%5D 

 

Kylän muistitiedon mukaan keväällä 1918 joku valkoisen armeijan osasto tuli paraatimarssia pellolle ja piti siellä käskynjaon. Puun kantojen vuosilustoista laskien pelto on jäänyt juuri noihin aikoihin pois viljelystä. Se saattaa liittyä sisällissodan traagisiin tapahtumiin.

 

Pellon yläpuolella on kolme nauriskuoppaa (vrt. Paijärven viesti, osa 1). Ne ovat niin syviä, että niitä on käytetty varmaan vielä 1900-luvun alussa. Tai sitten niissä on säilytetty viime vaiheessa perunoita (epätodennäköistä). Nauriskuoppien yläpuolella on mänty, jonka rungossa on pahkoja lähes koko rungon ympäri.

 

Kirkkokallio

Pellon paikalta on helppo suunnistaa luoteiseen Kirkkokallion ("Kirkkallion") laelle, joka on yli 60 metriä merenpinnan yläpuolella. Muutamia vuosikymmeniä sitten sieltä näkyi Vehkalahden kirkko. Nyt metsät ovat Haminan puolella sen verran sankempia, että kirkko ei näy, mutta rannikon tuulivoimaloita erottuu puiden välistä. Kirkkorahvas vaelsi vielä 1900-luvun alussa Saaramaalta saakka Paijärven kautta Vehkalahden kirkkoon. Perimätiedon mukaan innokkaimmat ja hyväkuntoisimmat kirkkoon menijät kiersivät Kirkkokallion laen kautta motivoimassa itseään loppumatkaan. Onko heidän tallaamansa polku taltioitunut mäen laen jäkälään maantien suuntaisena? Mäen laella on parissa paikassa talonpoikaisen kivenlouhinnan jäänteitä. Toisessa niistä (mäen korkein laki, kallioreunus, matala mäntykelo) on helposti nähtävissä sormen vahvuinen lyhyt poraus. On mahdollista, että mäkeä on alennettu louhimalla laajemmaltakin..? Kirkkokallion etelärinteellä on harvinaisen komeita sianpuolukkakasvustoja.

 

Pilketehdas

Onkamaantien tienhaarasta pohjoiseen (Taavettiin päin) 500 metriä, eli juuri ennen suurjännitelinjaa, kääntyy oikealle eli itään päin vähäinen tie. Lähellä maantietä on kalliotasanne, jonka eteläpuolella (oikealla maantieltä tultaessa) on sodanaikaisen pilketehtaan rauniot. Puusta tehtyjä pilkkeitä käytettiin puukaasu- eli häkäpönttöautojen polttoaineena:

 

https://www.kemia-lehti.fi/wp-content/uploads/2013/03/kemia707_hakapontot.pdf 

 

Pilkkeet valmistettiin sahaamalla puunrungoista reilun kahden tuuman vahvuisia kiekkoja ja pilkkomalla ne kirveellä tai pilkkomiskoneella läpimitaltaan enintään parin tuuman paloiksi. Pilketuotanto käynnistettiin Suomessa jatkosodan alkupuolella ja tuotanto päättyi useimmiten 1947.

 

Paijärven pilketehdas oli kylässä asuneen insinööri Aaro Härkösen perustama ja pyörittämä. Muistitiedon mukaan tehtaassa oli puiden siirtämistä varten kapearaiteinen rautatie. Tehdas on antanut tehtaan sijaintipaikalle nimen Pilketehtaanmäki .

 

Yrittäjä Aaro Härkösellä oli kylässä toinenkin yritys, Paijärven villa ja tilke, jossa valmistettiin mm. villalankaa. Insinööri Härkönen oli ilmeisesti ollut ennen Venäjän vallankumousta töissä Bakun öljykaupungissa Kaspianmeren rannalla ja avioitunut siellä venäläisen naisen kanssa (vaimoa nimitettiin Paijärvellä "bakulaiseksi"). Avioliitto oli lapseton eli perillisiltä ei lisätietoja voi saada.

 

Tehtaan rauniolla on betonipylväitä ja -palkkeja sekä tiilimuurausta (ilmeisesti pilkkeiden uunilämmitteinen kuivatushuone). Vieressä on isomman rakennuksen betoniperustus.

 

Jääkää terveeks

 

Matti Heikinpoika